Työelämän muutokset lisäävät tarvetta urasuunnitteluun ja osaamisen kehittämiseen koko työuran ajan. Epäsäännölliset työsuhteet, kilpailu työpaikoista ja ihmisen elämän kehitysvaiheet muutoksineen – lasten syntymä, sairastuminen, ikääntyminen – ovat joitakin niistä tekijöistä, joiden myötä työssä käyvä aikuinen tarvitsee ohjausta työn maailmassa. Aikuisten ohjaus on kuitenkin puutteellista, sillä ohjauspalvelut on ensisijaisesti suunnattu nuorille ja työttömille. Vähiten ohjausta on tarjolla mm. pienissä ja keskisuurissa yrityksissä työskenteleville. Työpaikat ovat kuitenkin yksi ohjauksen toteuttamisen ympäristö, ja työnantajilla on yhä tärkeämpi vastuu työntekijöiden elinikäisen oppimisen ja urakehityksen tukemisessa.

Työelämäohjaus vastaa ohjauksen kysyntään työpaikoilla. Se on yksi ohjauksen muoto ja sateenvarjokäsite monenlaiselle työpaikoilla tapahtuvalle, yksilöä osallistavalle ja vuorovaikutukseen perustuvalle kehitystyölle. Työelämäohjauksessa pyritään huomioimaan työntekijän elämänkokonaisuus. Työelämäohjauksessa on kyse nimenomaan työelämässä jo olevia aikuisia koskevasta ohjauksesta. Ohjaus voi olla tukena ja apuna työntekijän ammatillisessa kehityskulussa, työn muutosten kohtaamisessa sekä työurapolun rakentamisessa. Ohjaus on välitila, jossa työntekijä voi vetää henkeä ja pysähtyä, jossa hänellä on tilaa ja aikaa pohtia, tutkia, selkiyttää ja kehitellä. Ohjaus tarjoaa työntekijälle mahdollisuuden löytää merkitystä ja mielekkyyttä sekä synnyttää ja jäsentää oivalluksiaan työssä.